tiistai 29. joulukuuta 2015

Colorado Mts. Bar & Grill: Jambalaya sentään! ****

Colorado Bar & Grill on jenkkityylinen mesta Hotelli Scandic Simonkentän alakerrassa, joka on nyt (2017) ilmeisesti suljettu kun vuokrasopimus on päättynyt. Jääköön tämä poustaus siis historiaan kiitoksena hyvästä jambalayasta. .

Karsastan hotelliravintoloita, joten tämä on tullut ohitettua moneen kertaan, semminkin kun olin luullut tätä franchising-ketjun instanssiksi.

Ennakkoluuloni olivat vääriä, sillä kyseessä on (ilmeisesti) kotikutoinen, stadilainen konsepti vuodelta 1995, joka on parin muuton jälkeen päätynyt Simonkentälle.

Paikka on selvästi steakhouse-henkinen, Amerikka ja villi länsi tulee sisustuksesta mieleen. Muutama TV-screen tuovat myös sporttibaarin miljöötä baarin ympärille, mutta muutoin paikka näyttää pihviravintolalta.

Minulla oli vain pikkunälkä, joten ajattelin tilata jotan pientä. Nyt kun quesadilloja on tullut testattua (O'Leary's Bakers, Suburritos ja Santa Fé), ajattelin ensin ottaa taas sellaisen (10 €), mutta kun kuulin speksit (ei quacamolea, "hyvä salsakastike"), päätin kokeilla jotain muuta.

Listalla oli Jambalaya. Olen asunut vuoden syvässä etelässä ja käynyt New Orleansissakin jokusen kerran, joten Jambalaya on minulle tutu ruoka - alligaattorilla tai ilman. Sen muutaman kerran kun olen sitä Suomessa kokeillut, olen aina pettynyt - minulle on tarjottu ylikypsää sekametelirisottoa - olen jättänät tämän ruokalajin hakuavaruudesta tällä mantereella kokonaan pois.

Ehkä Coloradon vakuuttava miljöö tai joulun jälkeinen väkevän ruoan kaipuu sai minut seikkailemaan tänään.


Ja kyllä muuten kannatti. Annos oli kaikin muodoin varsin kelpo, ellei peritä lajityypillisestikin lähes erinomainen (en uskalla hehkuttaa enempää kun hyvää jambalayaa olen syönyt niin kauan sitten). Annos oli hyvin syvästi maustettu - ei siis hurjan väkevä, mutta tässä oli juuri oikea creolilaisen ruoan perusmaku. Lisäsin osaan annosta paria hot saucea, jota oli tarjolla, mutta päädyin syömään annoksen kiokin mausteiden mukaisesti, sillä tuo perusmaustaminen oli oikein hyvin tehty.

[Todettakoon tähän väliin, että olen melko rutinoitunut väkevien ruokien syöjä: kun sanon "ei ollut kovin väkevä", perussuomailainen sanoisi samasta annoksesta "'***kele kun oli taas mamut maustaneet ruuan aivan pieleen, aamullakin vielä kieltä kirveli vaikka illalla navetan seinää nuoleskelin toista tuntia".
Tämä annos on siis ihan riittävän väkevä tällä markkinalla, mutta Louisiannassa tämä maustetaso ei kelpaisi.]

Annoksessa munkana olleet sattumat olivat hyvä ja laadukkaita: katkaravut, simpukat, varsnkin makkarat ja tietysti kananrinnat. Oikein hyvä kokonaisuus. Ehkä annos olisi voinut olla hieman enemmän al dente (eli ei ihan näin kypsä), mutta on myönnettävä että jos jambalaya ostaa katukeittiöstä, sielläkin se pannulla tuppaa hieman ylikypsymään päivän mittaan. Minun makuuni koostumus olisi ollut myös hieman parempi hieman "kuivempana"; ei tämä annos "vetinen" ollut, mutta tämä oli koostumukseltaan hieman liikaa kallellaan risottoon kuin Jambalayaan. IMHO.

Yhteenvetona: 
Autenttinen fiilis ja miljöö ja hyvä ruoka hyvällä palvelulla höystettynä. Colorado on hieman piilossa, kannattaa etsiä perille.
Groove: Sisustus on uskottavan amerikkalainen, rento ja toimiva.
SaaS (Service as a Service): todella ystävällinen palvelu, henkilökunta oli hieman kiireisen oloinen (joulun ja uuden vuoden väölipäivinä).
Value Proposition: hieman keskitasoa kalliimpaa, mutta selvästi keskitasoa parempaa ruokaa, ei huono.  
Ruoka: Tyylin mukaista ja hyvää, yllätti positiivisesti.
Kilpailijat: O'Leary's (Forum ja Bakers) tarjoavat hyvää jenkkimuonaa, mutta ketjumaisemmin. Ne ovat sporttibaareja - ja hyvä sellaisia - mutta Colorado on gourmeempi.
Pisteet: ****

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Santa Fé - Enemmän huonoa kuin hyvää: *



Tapaninpäivänä Stadiin laskeutui vihdoin lumi ja oli mukava kävellä hiljaisessa kaupungissa ja nauttia joulun jälkifiiliksistä. Oli myös aika syödä jotain muuta kuin jouluruokaa. Aika harva ravintola oli auki, joten iltakävelyni johti Aleksanterinkadun kautta Santa Féhen, jossa en ole käynyt moneen vuoteen.

Ravintolan miljöö on aika hyvä. Karu, mutta autenttisen oloinen sisustus sopii Tex-Mex-ravintolaan.

Olin liikkeell solo, joten asettauduin baarin ääreen syömään. Tarjoilija oli tosi ystävällinen, asiantunteva ja amattitaitoinen, joten palvelun suhteen moitteen Sanaa ei voi sanoa. Hän tunsi talon oluet hyvin ja osasi suositella joori sopivaa Brooklyn Alen versiota alkuun (Brown Ale) ja pääruoalle (East IPA). Ja kuten kuvasta näkyy, kokeilin aperetiivina pitkästä aikaa tequilaa (you know, suolaa kämmenselälle, tequila suuhuun ja imut limestä - tuli nuoruus mieleen! ;-)

Koska olin maistellut quesadilolloja äskettäin sekä O'Leary'ssä että Suburritosissa, ajattelin täälläkin kokeilla samaa. Tässä kohdassa muutoin oiva tarjoilija suositteli huonosti: listalla oli katkarapu-quesadilla, mutta myös kana-quesadilla olisi ollut mahdollinen.

Uudessa paikassa luotan usein tarjoilijan suositukseen, varsinkin jos ensivaikutelma on muutoin ollut hyvä ja asiantunteva. Kana-quesadilla on kuulema "hieman kuiva" joten tilasin suositellun katkarapu-quesadillan.

Bad mistake. Eteeni tuotiin elämäni surkein quesadilla. Annos oli kaksi katkaravuilla täytettyä burrito-rullaa (maissilettua), jotka oli kasteltu valtavalla määrällä juustoa. Päällä oli pari clili-pippurisiivua.

Katkaravut olivat aivan vetisiä, ilmeisesti sulatettu mikrossa/uunissa tilauksen teon jälkeen - annos siis ei todellakaan ollut "kuiva", good heavens!
Annoksen päälle valutettu (purkki?-) juusto oli mautonta ja persoonatonta juustomassaa, josta ei voinut nauttia edes tälllainen Amerikan vuosina "cheap-cheese"-koukutettu kotiinpalaaja.


Myönnän toki, että Tapaninpäivä ei ole reilu päivä tulla testaamaan ravintolaa: varastot ovat vähissä, tuoretta tavaraa ei ole tarjolla ja hekilökuntäåä vähissä (paras kokki lomalla?). Silti, jos tämä annos oli ravitolan sapluunan mukainen, siitä ei olisi saanut millään kokkaamisella/paistamisella/mastercheffauksella saanut herkullista annosta, joten en usko että tämä arvostelu osuu harhaan: Santa Fé ei ole quesadillan syöntipaikka - ei varsinkaan katkarapu-quesadillan.

Yhteenvetona: 
Hyvä miljöö ja palveluu aivan Stadin keskustassa, mutta ruoka on huonosti tehtyä, siitä pettyy.
Groove: Sisustus on hyvä ja fiilis autenttinen.
SaaS (Service as a Service): ystävällinen, asiantunteva ja nopea
Value Proposition: hinta on halpa mutta laatu silti huono 
Ruoka: Huonosti tehtyä tex-mex-imitaatiota. Jos syöt chipsejä pussista ja käyt usein MacDonalds'issa, ehkä tämä on upgrade?

lauantai 12. joulukuuta 2015

O'Leary's Bakers - jenkkisporttibaari niin kuin pitää ***

Olen käynyt keskustan molemmissa O'Leary's ravintoloissa monta kertaa, tällä kertaa päätin mennä benchmarkkaamaan O'Leary's Bakersin, joka on avattu vasta pari kuukautta sitten. Olin siellä itse asiassa ensimmäisen kerran kun sen soft opening tapahtui ja hommia vasta harjoiteltiin.

Toinen keskustan O'Leary's on Forumissa ja se on sisustukseltaan ja tiloiltaa mielestäni parempi. Sieltä saa myös parempaa ja nopeampaa palvelua. Muutoinhan ravintolat ovat samaa konseptia ja tyyliltään ja menuiltaan identtiset. Kuulin sisäpiiristä että kun  pääkonttorissa vihdoin googlattiin tämän toisen O'Leary'sin sijainti ja huomattiin että nämähän ovat vierekkäin, ilmoille suhahti joku fiini ruotsalainen kirosana.


O'Leary's on sisustettu juuri niin kuin irlantilaistaustaisen sporttibaarin pitääkin olla (siis vaikka on ruotsalainen ketju ja konsepti). Sporttikamaa on joka seinällä niin ettei tapettia näy ja TV-ruutuja on toistakymmentä. Tämä on hyvä paikka tulla katsomaan matsia. Minulle sattui tämä vierailu silloin kun sählyn MM-kisojen Suomi-Ruotsi -ottelun finaalin loppu oli menossa. Suomi hävisi rankkarikisan toisen kierroksen niukasti - mitä draamaa!

O'Leary'sin kattaukseen kuuluu aina kori popcornia. Mukava ele. Tulee niitä aina muutama kourallinen popsittua, vaikken niitä juuri muuten syö.

Valitsin annokseksi kana-quesadillan, sillä olin muutama päivä aikaisemmin syönyt tätä Suburritosissa ja halusin verrata makua ja kokemusta. Annos maksoi O'Leary'ssä 15 Euroa, eli reilut 50% kalliimpi kuin Suburritossa. Mutta oli quesadilla kaikessa suhteessa myös parempi: väkevyys tuli tuoreista vihreistä pippureista, kana oli hyvälaatuista ja sopivasti paistettua ja mukana tulleet kastikkeet selvästi parempia. Ainoa moite on se, että tuo salaattipeti ei ollut ihan niin hyvää ja tuoretta kuin annos muutoin oli.


Palvelun osalta O'Leary's Bakers ei ihan täysiä pisteitä saa. Palvelu oli ystävällistä, mutta sekä pöytiin ohjausta, laskua että tarjoilijan silmää sai aina odottaa.

Yhteenvetona: 
Hyvä sporttibaari, josta saa kohtuullisen hyvää jenkki/tex-mex-ruokaa, ei gourmet'ta, mutta hyvää perusmuonaa. Mielestäni tuo quesadilla ja Buffalo Wingsit ovat paikan parhaita annoksia, hampurilaiset eivät ihan samalla tavalla nouse keskitason yläpuolelle.
Groove: Sporttifiilis on hyvä, olo on kuin kotona Amerikassa (vai pitäisikö sanoa Tukholman lähiöissä?)
SaaS (Service as a Service): rento ja ystävällinen, muttei kovin nopea eikä huomaavainen
Value Proposition: hinta-laatusuhde on hyvä 
Ruoka: Hyvää ja rentoa perusruokaa, Amerikan malliin, muttei mitään gourmet'ta

Pisteet: ***

perjantai 11. joulukuuta 2015

Suburritos - alisuorittaja ylitti: ****

Joskus - kun on hyvä päivä - työt vievät mukanaan ja lounas jää vain kotona olevan Serranon kinkun hipsujen vuolemiseksi. Silloin päivän päätteeksi lounasnälkä voi olla ISO!

Siispä päätin kävellä - ei, juosta - korttelia ympäri kunnes sopivan kutsuva ravintola sattuisi kohdalle.

Tällä kertaa päädyin Suburritos-ravintolaan, joka sijaitsee Forumin Kukontorilla. Olen syönyt siellä aiemmin viime kesänä. Tilasin silloin kana-quesadillan ja se oli selvä pettymys. Kana oli huonolaatuista, juusto ei ollut sulanut kunnolla maissilettujen väliin ja mausteet eivät olleet lainkaan sitä miltä hyvässä quesadillassa kuuluisi olla.

Naapurissa oleva O'Leary's, kansainvälisen sporttibaariketjun franchising-ravintola, tarjoaa paljon parempia quesadilloja. Kokeiltu on.

Pidän quesadillan suhteen itseäni asiantuntijana, sillä Amerikan vuosinani söin sitä usein hyvissä street kitcheneissä, food truckeissa ja ravintoloissa. IMHO, avain on riittävän hyvät mausteet, reilu annos korianteria ja hyvin grillatut kananpalat.
Huonosta aiemmasta kokemuksesta huolimatta päätin antaa ravintolalle toisen mahdollisuuden - kukapa meistä ei sitä ansaitsisi. Semminkin kun ensimmäinen visiittini oli pian ravintolan avaamisen jälkeen.

Molemmilla visiiteillä tarjoilu oli moitteetonta: minut huomioitiin heti ja tilaukset tulivat nopeasti ja homma toimi hyvällä asenteella: tarjoilija hymähteli kohteliaasti (minun mielestäni hyville) lohkaisuille (jotka hän on kuitenkin kuullut kaikki jo moneen kertaan). Respekt!

Tilasin siis kana-quesadillan. Vaihtoehtoina oli neljä eri maustekastiketta, yhdellä pippurilla merkitystä miedosta neljän habaneron vaihtoehtoon. Valitsin tämän jälkimmäisen.


Väkevyyden säätö tapahtui siis pelkästään kastikkeella ja tästä habanero-salsasta täytyy antaa pisteet. Se oli oikein hyvä, kohtuullisen väkevää ja se vauhditti quesadillaa sopivasti. Ongelma on tietenkin se, että oikeasti väkevyyden tulisi tulla tuoreista pippurisiivuista maissilettujen välistä. Ei siis ihan aito.

Kana oli merkittävästi parempaa kuin edellisellä kerralla. Ei siinä ollut sitä avogrillin tai parilan karstaa jota kaipasin, mutta kana oli muutoin laadukasta ja paistettu sopivan kypsäksi.

Kuten kuvasta näkyy, pinnalle oli ripoteltu tuoretta korianteria, oikein hyvä. Itse olisin kaivannut sitä enemmän, mutta maku on suomalaiseen palateen hieman vieras ja tässä täytyy ymmärtää ravintolan kumartamista asiakaskunnalla. Vinkki: pyydä lisää korianteria tilatessa.

Palvelu oli tosi nopeaa. Oikeastaan niin nopeaa, että silloin vasta tajusin, että tämä pikaruokaravintola. Sen toki paljasti myös tuo "maustaminen kastikkeilla".

Olen käynyt Suburritosissa myös lounaalla siinä paikka on parhaimmillaan. Buffet-pöytä on edullinen (9,70 €) ja tarjolla on suuri määrä aineksia, joista voi tehdä itselleen sopivan tacon tai burriton. Noihin aiempiin quesadilla-kokemuksiin verrattuna (muutama kuukausi aiemmin) myös lihan laatu on parantunut: grillattu kana on erinomaista ja jauhelihatäyte samoin. Myös palvelu on aivan erinomaisen hyvää: asiakas huomioidaan ja jutustelu on mukavaa, Tämän takia olen upgradeannut paikan arviota ja pisteitä silmissäni - ja täällä. 



Yhteenvetona: 
Tämä on siis oikeastaan pimped up -pikaruokaravintola. Sellaisena aika hyvä ja suositeltava. Lounaspaikkana puolestaan Stadin huippua.

Groove: Sisustus on tyylin mukainen, tämä ei näytä pikaravintolalta, vaan meksikolaiselta kahvilalta. Pisteet siitä!
SaaS (Service as a Service): tästä ei voi moitteen sanaa antaa
Value Proposition: hinta-laatusuhde on OK, kyllä yhdeksällä eurolla saa kohtuullisen hyvä vastikkeen rahalleen 
Ruoka: Pikaruoka-annokseksi hyvä, muttei mitään gourmet-ruokaa - ja sitähän tässä ollaan hakemassa

Pisteet: ****

tiistai 8. joulukuuta 2015

Don Corleone: lounas josta en voinut kieltäytyä ***

Eilen etsin yhtiökumppanini kanssa sopivaa lounaspaikkaa Kampista - siis juuri siihen aikaan kun Kampin ruokapaikat ovat aika täynnä. Kampissa on aika vaihteleva taso ravintoloiden suhteen - sekä ruoan laadun että viihtyvyyden suhteen (ja nämä kaksi eivät välttämättä korreloi, tästä myöhemmin lisää), joten bisneslounaalle ei ole kovin monta hyvää vaihtoehtoa.

Päädyimme pääkerroksen ravintolaalueen italialaiseen valintaan, Don Corleoneen, jossa olemme syöneet pari kertaa aiemminkin. Don Corleone on hieman ahtaan tuntuisesti sisustettu, mutta tämän ravintolaryppään siisteimpiä ruokapaikkoja. Keittiö on pieni ja pöydätkin melko ahtaat ja oviaukko niin pieni että sitä pitää hetki etsiä - mutta sisällä Kampin hälinä jää sopivasti lasiseinien taakse.


Tilaa Don Corleonessa oli juuri sen verran että saimme pöydän saman tien. Itse valitsin Penne Spinacchin (10,80 €), kolleegani otti glueteiinittoman vaihtoehdon (arrabiata-tyylisen räätälöidyn annoksen). Lounasmenu on itseasiassa hyvin monipuolinen ja täytyy jatkossa kokeilla muitakin annoksia, ei vain tätä "peruspastaa" jonka tällä kertaa valitsin.


Annokset saapuivat nopeasti ja olivat varsin hyviä. Oheisessa kuvassa annokseni näyttää aika pieneltä, mutta lautaset ovat noin puolikkaan ämpärin kokoisia, joten tämä oli lounaaksi juuri sopivan kokoinen: nälkä lähti, muttei nukuttanut (liikaa) iltapäivällä.
 
Yhteenvetona: 
Groove: Hieman ahdas ja akvaariomainen mutta tyylikäs terraario Kampin hälinän keskellä
SaaS (Service as a Service): nopea ja toimiva palvelu ja tarjoilu
Value Proposition: kympillä hyvää italialaista pasta, hyvä diili
Ruoka: kyllä täällä pasta osataan tehdä lounasaikaan hyvin - sopivan al dente ja maistuu hyvältä

Pisteet: ***

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Passio ruokaan: *****

Passio - Keittiö ja Baari - on tyylikäs ja tunnelmallinen ravintola Kalevankadulla. Sen ohi kävelee helposti, sillä se ei erotu katukuvasta. Syysmyrskyisenä itsenäisyyspäivänä kontrasti betonisen ja märän kadun ja Passion sisäisen lämmön välillä oli suuri.

Itsänäisyyspäivän iltana asiakaskunta oli varsin kansainvälistä, kantasuomalaiset olivat tähän aikaan joko matkalla linnaan tai asettumassa television ääreen.

Passiossa on tarjolla kaksi valmismenua, kolmen tai viiden ruokalajin kokonaisuus. Menut vaihtuvat noin kuukauden välein, joten tämän arvostelun yksityiskohdat ovat kohta historiaa. Päädyin ottamaan kolmen lajin vaihtoehdon. Miellyttävä yllätys oli, että sen  myötä tuli pari yllätystä keittiöstä, joten tuolla 49 Eurolla sai siis viiden ruokalajin kattauksen.


Ennen alkuruokaa sain keittiöterveisinä pienen suupalan: vasikan filettä kurkkuvaahdon kera. Lupaava alku, maut kohdallaan ja tasapainossa.

Varsinaisena alkuruokana oli sashimi-tyylinen kala-annos, jossa oli lohta ja mustekalaa, mädillä koristeltuna ja maustettuna. Kastikkeissa maistui kurkku, soija ja pähkinä. Tuo kurkku oli hyvä silta ensimmäisestä maistiaisannoksesta. Samoin tuo pähkinä tuli uudestaan vastaan esijälkiruoassa. Harvoin olen maistanut tällaista punaista lankaa läpi menun.
Alkuruokien kanssa tarjottiin ravintolan itse tuomaa itävaltalaista viiniä (Anton Bauer, Rosenberg, Grüner Veltlinger), oikein hyvä, hento, hieman omenainen maku, sopi oikein hyvin alkuruokana herkkiin makuihin. Omenan ja kurkun maut tukivat toisiaan.



Pääruoka oli marmorifilettä, mukana oli myös veripalttua, sieniä ja savuperunaa ja vihanneksia. Annos oli pienehkö, kuitenkin sopivan kokoinen. Marmorifile oli erittäin hyvää, mureaa ja maultaan täyteläistä. Vihanneksia oli mukana monia erilaisia ja niitä oli mukava poimia kunnkin suupalan höysteeksi mukaan. Veripalttua oli vain pieni pala mutta se oli todella maukasta, pärjäsi hyvin marmorifileen rinnalla.

Uusi kokemus oli gratinoitu persilja, jota oli annoksessa reilusti mukana. Aivan oikein, tuore persilja oli gratinoitu pinnaltaan hieman rouheaksi, teki sekä makuun että suutuntumaan aika hyvän efektin. Täytyy opetella tuo temppu.
 

Pääruaon seuraksi oli tarjolla Passion itse maahantuoma viini pohjois-Italiasta: Baralen veljesten nebbiolo-rypäleestä tekemä tasapainoinen, täyteläinen, mutta aika hento ja vivahteikas viini. Vaikka itse usein juon lihan kanssa voimakkaampia viinejä (lue: sirah), tämä viini sopi pääruoan makuihin hyvin. Sopivasti taustalla, ruoan makuja korostaen ja kompaten.


Jälkiruokaviini oli samasta pajasta, moscato-rypäleestä kypsytetty makea, melkein kermainen viini. Sopi jälkiruokiin oikein hyvin.

Ennen varsinaista jälkiruokaa keittiö toi yllätyksenä viinimarjoista, juustosta ja pähkinöistä tehdyn maistiaisen. Olisiko tuo hyydyke? Varsin maistuva, pähkinä ja viini tasapainottelivat kielellä tässä kohtaa hyvällä mielellä.

Varsinainen jälkiruoka oli lakritsijäätelö marjojen ja leivospohjan päällä. Lakritsan maku oli aika mieto, joten myös tämä kokonaisuus toimi eikä riidellyt viinin kanssa.

Yhteenvetona: 
Groove: Tyylikäs, aistikas ravintola, joka on sisustettu hyvällä maulla
SaaS (Service as a Service): erittäin ystävällinen ja asiallinen palvelu
Value Proposition: ei halpa, mutta hyvä
Ruoka: poikkeuksellisen tasapainoinen kokonaisuus, sekä kukin annos että myös annosten välillä

lauantai 5. joulukuuta 2015

Sinne - kannattaa mennä: ****


Tämän työpaikkaruokalan näköisen ravintolan ohi olen kävellyt usein- tässähän se on vieruskorttelissa - mutta dissannut sen tuon ulkonäön takia. Bad mistake. Mea culpa!
Nyt tuli onneksi testattua.

Vaikka ravintola ulkoa katsottuna näyttää aika arkiselta, sisällä tarkka silmä huomaa tyylikkäitä yksityiskohtia sisustuksessa. Esimerkkinä aika retro lautasliina (tuli 60-luku ja käsipyyhkeet?)  ja värikkäät ryijyt seinillä. 
Heti alkuun sain sormisyötäväksi minisämpylät. Ne tuotiin pöytään ruskeassa paperipussissa, cool! 
Mukana tarjoiltu voi oli juuri oikean lämpöistä (ripaus suolaa päällä). 
Voihan on mauste, ei mikään leivän levite. Sitä on vaikea kotioloissa käyttää, koska sen pitää antaa lämmetä juuri sopivasti ennen käyttöä. Sinnen voi oli juuri sopivasti valmista tuoreen leivän väliin levitettäväksi. Kudos.
 
Katkarapu skagen, jonka (taas nälkäinen kun olin) otin alkuruoaksi oli valloittava. Kermaviilipohjainen, hieman valkopippuria ja makeita marinoituja punasipuleitä päällä. Vei kielen mennessään. 
Joulumielellä kun olin, asettelin mukana tulleen tillin kuuseksi annoksen päälle itse, ravintola ei ollut näin kitch ;-)
Mutta Merry Christmas!
 
Pyysin alkuun tarjoilijalta "jotain hyvää IPAa" ja näin tuli tutustuttua norjalaiseen, vahvaan ruisolueen, josta tuli IPA-suosikkini: tosi jämäkkä tuoksu, persoonallinen ja vahva happamuus maussa, pitkä jälkimaku. Oikein hyvä.

Tämä olit oli skagenin kanssa kuitenkin liian voimakas, joten pyysin tarjoilijalta suositusta viinistä. Ja hyvä oli kun kysyin. Puolimakea luomu-riesling (Sinnen itse maahantuomaa) komppasi jokaista suupalaa täydellisesti.

Pääruoaksi otin siikaa, pannulla paistettu, nahkoineen, tarjoiltu valkopapujen ja makeiden sipulien päällä, mukana "maailman pienimmät tomaatit".
Tässä ovat kaikki maut kohdallaan ja tasapainossa. Papujen texture (tälle ei taida olla suomeksi sanaa, "suutuntuma"?), oli tosi hyvä, sopivasti al dente - korjaan, täydellisesti al dente. 

Pääruoan viiniksi vaihdoin kuivemman rieslingin, jälleen Sinnen omaa importtia. Ei kovin persoonallinen, mutta sopi siian makukaveriksi aivan loistavasti. 

Näin joulun alla lauantaina Sinne alkoi täyttyä jo viiden aikoihin, vaikuttaa siltä että tämä Stadin makujen helmi on jo spotattu. On nyt myös minun ykköslistallani. 

Palvelu oli aivan ykkösluokkaa. Minua palveli kolme tarjoilijana ja lisäksi kokki, joka saattoi pääruoan pöytään. Kaikki tämä sujui saumattomasti. Sen lisäksi henkilökunta aina huomasi kun nostin käteni. Ovat varmasti asuneet ulkomailla, eihän Suomessa noin toimita ;-)

Lasku oli mukava yllätys. Ei sen takia että olisi ollut halpa, tämä on premium-ravintola. Lasku oli 60-lukulaisen nuorisokirjallisuuden välissä, tyylikästä - ja sulkee ympyrän myös tuon lautasliinat suhteen. Nice touch!
(mutta mitä ihmettä heillä on menossa tuossa kuvassa - I hope she was happy! ;-)

Yhteenvetona: 
Groove: Hyvä casual fiilis, delimäinen decor, mutta moderni ja fiksu
SaaS (Service as a Service): riittävästi henkilökuntaa ja kaikilla tosi hyvä asenne ja palvelualttius
Value Proposition: helposti lähestyttävä ravintola, ei halpa, mutta sitäkin parempi
Ruoka: sofistikoituneita ja kekseliäitä makuja

Pisteet: ****

maanantai 30. marraskuuta 2015

Maanantai-Coma: poropasta on parasta ****

Maanantai on aina haastava päivä - viikonloppu ohi (toivottavasti rento/hauska/vauhdikas - take your pick) ja työt kutsuvat.
 
Minulla työviikko alkoi vauhdikkaasti, herätys jo klo 6 ja töitä sekä omien että asiakkaiden projektien kanssa niin tiiviisti, että tuskin ehdin Serranon kinkustani riittävän rauhassa siivuja leikata pahimpaan nälkään. Tehokas peliaika päättyi noin klo 19, jolloin oli jo aika syödä lounas, joka jäi päivällä syömättä.

Suuntasin hieman pohjoiseen, Coma-ravintolaan, jossa en ollut käynyt noin kymmeneen vuoteen. Reipas kävely marraskuisen Helsingin viimassa piristää kummasti toimistopäivän päätteeksi.

Coma on pieni ja perinteikäs italialaistyylinen ravintola Museokadulla. Niin pieni, että muistan edelliseltä vierailultani (pay attention: milloin) kun Matrix-elokuvan jälkeen söimme siellä illallisen ja seurueen erimielisyydet oli elokuvan laadusta aika suuret. Lähdön hetkellä kokki kuittasi keittiöstä(!): "toivottavasti ensi kerralla sattuu parempi leffa".

Kun saavuin Comoon hieman ennen kahdeksaa, ravintola oli jo aikeissa sulkea keittiön, koska olin ainoa asiakas sinä iltana, liesi sytytettiin uudestaan lämpöön.

Palvelu oli primo.

Tarjoilijalla oli rento ja hyvä ote asiakkaaseen, takkia ja hattua otettiin hyvin vastaan. Minulle tarjottiin jopa mahdollisuutta valita koko ravintolan taustamusiikki, mutta oli mukava kuunnella pinnallista italopoppia, marraskuun ilmat unohtuivat näin hetkeksi.

Vatsan kurniessa valitsin myös alkuruoan, bruchettaa. Oikein hyvä valinta: sopivasti grillatut leivät, joiden päällä yrttimaustettua tuoretta tomaattia, sivulla oliiveja, artisokkaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Parhaimpia bruchettoja joita olen Stadissa nauttinut. Pisteet siitä.

Pääruoaksi pyysin tarjoilijalta suositusta. Häneltä tuli selvä vastaus - ja jos sellainen tulee, olen huomannut - silloin sitä kannattaa noudattaa: tattirisotto tai korvasieniporopasta (what a word!). Entisenä poromiehenä (sic!) valinta oli selvä.

Korvasieniporopasta oli oikein hyvää. Annos oli sopivan kokoinen, pasta juuri sopivalla tavalla al dente. Melko kermainen - mutta se sopi oikein hyvin tasapainottamaan poron ja sienten makujen särmiä. Toki kermaisuus raskautti annosta hieman.

Como on pieni ja persoonallinen ravintola, selvästi jo pitkään tarjonnut hyvää palvelua (remember Matrix!), voin suositella. Sääli että on niin kaukana keskustasta.

Groove: oikein hyvä, mahtavat taulut ja jazzaavat pikkupatsaat, kudos!
SaaS (Service as a Service): parhainta Stadissa
Value Proposition: persoonallinen, italialainen miljöö ja maku keskellä Helsinkiä, ei halpa, mutta hintansa väärti.
Ruoka: maukasta, herkulllista, ei liian kevyttä.